Puheenjohtajan palsta


Me suvakit!

Nyt aseharrastusta monelta puolelta nähneenä olen vakuuttunut siitä, että suomalainen aseharrastaja on maailman suvaitsevaisin ja rehellisin ihminen. Vastuullisemmaksi tai äänettömämmäksi aseharrastajaa ei voi pakottaa.

Valitettavasti suvaitsevaisuus tarkoittaa yksityiselle ihmiselle useammin viranomaisten pelkoa kuin arvojen julkista puolustamista. Järjestönä Suomen Asehistoriallinen Seura ottaa tiukasti kantaa ennen kaikkea asehistorian jatkuvan tallentamisen puolesta ja siinä sivussa ylipäänsä aseharrastuksen puolesta. Yhden asian liikkeen tulee olla muuten suvaitsevainen.

Pahinta suvaitsevaisuudessa on, kun oma ylisuvaitseva tytär varoittaa minua julkaisemasta mitään omia mielipiteitäni sosiaalisessa mediassa.

Kannattakaa tarpeettomuutta

Joku vuosi sitten minulla oli tilaisuus viettää pari päivää kalifornialaisen eläköityneen Yhdysvaltain edustajanhuoneen jäsenen Steven T. Kuykendallin kanssa. Kuykendall vieraili Suomessa Rotarien opintoryhmän johtajana ja isännöin tuolloin ryhmää kotiseudullani.

Yhtenä puheenaiheena oli tietysti asepolitiikka, ja erityisesti Kalifornian tiukka aselainsäädäntö. Samassa seurueessa oli nuori lakinainen, joka suhtautui Yhdysvaltain NRA:han positiivisesti, koska monelle hänen kollegoistaan NRA:n jäsenten edunvalvonta oli merkittävä tulonlähde oikeusjutuissa. Niinpä keskustelu oli monipuolista.

Kuykendall toimi edustajana Kalifornian osavaltion edustajainhuoneessa, kun osavaltio päätti muualla Yhdysvalloissa hylättyjen lipasrajoitusten käyttöön ottamisesta. Tuolloin edustajaan yritettiinkin vaikuttaa voimakkaasti NRA:n toimesta.

Kuykendall on sikäli harvinainen Kalifornian edustaja, että hän pääsi edustajainhuoneeseen republikaanisen puolueen edustajana. Kannatusta loi osaltaan Stevenin maine Vietnamin sodan sankarina.

Kalifornian edustajainhuoneessa hän kuitenkin päätyi kannattamaan lipasrajoituksia, sillä: ”Mihin kukaan tarvitsee enemmän kuin kymmenen patruunan lipasta?”

Vastustakaa vastustamista

Kun minä olin nuori, kenenkään koira ei kaivannut terapeuttia sen takia, että paukuttelin kaikkea kaupasta myytävää pitkin vuotta ja ilotulitteita joulun alta uuteen vuoteen. Itse opin samalla kunnioittamaan mustaa ruutia.

Kansalaisaloite ilotulitteiden rajoittamisesta ammattilaisten käyttöön on saavuttanut 50 000 kannattajan rajan ja menee siten eduskuntaan. Tämäkin edustaa sellaista suvaitsemattomuutta, mitä aseharrastajan pitäisi ymmärtää vastustaa. Jokainen äänen, ruudin ja savun rajoittaminen on askel kohti  ampumaratojen ja ruutiaseiden kieltämistä.

Lähtökohtana on oltava se, että häiriintyjän tulee väistää, jos väistämällä saa mielelleen rauhan. Niinpä näin keväällä aloittelen taas totutusammunnan kesämökillä, ehtivätpä naapurit tottua laukauksiin ennen sorsastusaikaa.

Kansainväliseksi harrastajaksi?

EU:n myötä on tarjolla monenlaista kansainvälistymisrahoitusta. Esimerkiksi EU:n maaseuturahoituksen kautta rahoitetaan yhteisprojekteja kahden maan yhdistystoimijoiden välillä. Tämä on yksi tapa, jolla aseharrastusta voitaisiin edistää EU-rahalla.

Haluaisitko järjestää teemanäyttelyn Suomessa yhteistyössä ulkomaisen keräilijäyhdistyksen kanssa? Tai tehdä suomalaisen kuuluisuuden, Lauri Törnin tai Simo Häyhän historiaa tunnetuksi jonkun ulkomaisen perinneyhdistyksen tai tarkka-ampujakillan kanssa? Metsästysseuratkin voisivat hakea rahoitusta vastavuoroisiin tutustumismatkoihin vaikkapa pienpetojen metsästystapoihin liittyen.

Suomalainen perinne, jossa aina samat edustajamme käyvät katsomassa ja sitten raportoivat tänne peräeurooppaan, olisi aika murtaa. Jokainen voi nyt lähteä, joutilas toimimaan ja tarmokkuus palkitaan.

Suomen Asehistoriallisella Seuralla on hyvät yhteydet paitsi eurooppalaisiin asekeräilijöihin, myös alan museoihin ja muihin asealan toimijoihin. Me voimme auttaa ideasi toteuttamisessa.

Museopyssyt perunanuijiksi Australiassa

Australiassa Uuden Etelä-Walesin paikallishallitus on yksipuolisesti päättänyt vaatia paikallisen Lithgowin pienaseiden tehdasmuseon deaktivoimaan täydellisesti ja lopullisesti kokoelmansa. Kaikki liikkuvat osat ja lippaat on hitsattava lopullisesti paikalleen, kunhan ensin jouset ja jo aiemmin poistettavaksi määrätyt iskupiikit on irroitettu aseista. Määräyksessä ei ole neuvotteluvaraa eikä mielipiteitä ole kysytty ylipäänsäkään museoiden taholta.

Lopullinen deaktivointi on aina lopullista tuhoamista. Se on vastoin Unescon ohjeita historiallisten esineiden käsittelystä ja sen Suomessakin Museoliitto tuomitsee yksiselitteisesti museoesineiden osalta.

SAHS rinnastaa aseiden deaktivoinnin vakavuuden rikoksena pari vuotta sitten Palmyrassa Isisin taistelijoiden tuhoamaan maailmanperintökohteeseen. Tuhoaminen ei pelasta tätäkään päivää, mutta se on pois tulevilta sukupolvilta. Ensin EU:n taannoisessa asedirektiivissä ja sitten Suomessa aselakiesityksessäkin kummittelivat yhdessä vaiheessa museoiden ja keräilijöiden aseiden deaktivointi, kunnes ne saatiin taisteltua pois esityksistä.

Deaktivoituja aseita voidaan tarvita joissain harjoitustilanteissa, oikean aseen voi antaa museossakin valvotusti koululaisen käsiin punnittavaksi. Vain niin lapsemme oppivat aseiden olevan painetta kestämään tehtyjä raudankappaleita eikä itsenäisesti toimivia tapporobotteja.

Allekirjoita kansainvälinen vetoomus Lithgowin pienaseiden tehdasmuseon aseiden pelastamiseksi tuholta. Nettisivuillamme www.sahs.fi on linkki, jos haluat allekirjoittaa tätä idioottimaisuutta vastustavan adressin.

Nettisivuillamme on linkki myös Uuden Seelannin puoliautomaattiasekieltoa vastustavaan adressiin.

Www.sahs.fi

Se mikä tapahtuu jossakin, voi tapahtua pian täälläkin.