Suomen Asehistoriallisen Seuran lausunto aserikoksia koskevan sääntelyn muuttamisesta

Suomen Asehistoriallisen Seuran lausunto aserikoksia koskevan sääntelyn muuttamisesta

On hyvä, että kasvavaan jengiväkivaltaan ja järjestäytyneen rikollisuuden uhkaan suhtaudutaan vakavasti, sekä toteutettavissa olevia toimenpiteitä myös niiden ehkäisemiseksi suunnitellaan.

Työryhmämietinnön lakiehdotus kohdistuu pääasiassa esineiden kriminalisoinnin tiukentamiseen, eikä itse väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja tekoihin. Lakimuutoksella yritetään puuttua laittomien aseiden käyttöön väkivallan välineenä, ilman että aseen aiotusta väkivaltarikoksesta tarvitsee olla näyttöä. Pelkkä passiivinen hallussapito riittää. Ongelmallista on laittoman aseen kuljettaminen autossa, joka saattaa olla ainoastaan aseen siirtämistä. Erityisesti esitys mainitsee, että auton sijainnista riippumatta sekä pelkästään kuljettaminen on riittävä kriteeri. Aseen välittömällä saatavuudella tai tarkoituksella ei lakiehdotuksessa nähdä merkitystä. On selvää, että laitonta asetta saatetaan pitää mukana suunniteltua väkivallantekoa varten, tai rikollisen omaan hätävarjelutarkoitukseen, tai ääripäässä sitä ei aiota tai edes voida käyttää väkivaltaan, esimerkiksi ilman patruunoita. Silti koko tämä skaala antaisi törkeäksi tuomittuna saman 2:n vuoden minimirangaistuksen.

Lain tulisi olla yksiselitteinen ja selkeä ymmärtää. Törkeän ampuma-aserikoksen tuomiossa vaaditaan, että tekoa katsotaan myös kokonaisuutena törkeänä. Ehdotuksessa tai olemassaolevassa laissa törkeää kokonaisuutta ei ole määritelty yksiselitteisesti tai juuri ollenkaan, ja se jää oikeusasteen harkittavaksi.

Törkeä ampuma-aserikos käsittää olemassaolevat määritelmät 1-3, uuden laittoman hallussapidon lisäksi. Näiden vanhojen olemassaolevien rangaistukset kiristyvät samalla, ilman että niiden kiristämistä on esityksessä vartavasten harkittu tai perusteltu. Merkittävä ongelma on, että törkeän ampuma-aserikoksen tuomitseminen on mahdollista myös, jos kyseessä on erityisen vaarallinen ampuma-ase, joita olisivat poliisihallituksen tulkinnan mukaan esimerkiksi vanha deaktivoitu sarjatuliase, deaktivoitu tykki tai erityisen vaarallinen pitkä lipas. Jotta teko olisi kokonaisuutena törkeä, asiaan saattaa liittyä vielä suuri määrä tai muu oikeuden näkemä seikka. Tästä tuomittaisiin minimissään 2 vuotta vankeutta. Kun tarkastelee poliisihallituksen omia aikaisempia tulkintoja ampuma-aselaista, herää aiheellinen huoli uuden lain mahdollisista ylilyönneistä ja kansalaisen oikeusturvasta.

Suomessa omaksutun rangaistuksen määräämiskäytännön mukaan vähimmäisrangaistus on enimmäisrangaistusta merkityksellisempi. Tätä käytetään perusteluna minimirangaistuksen nostamiselle, sen sijaan että tuomittaisiin laittoman hallussapidon törkeästä ampuma-aserikoksesta väkivaltaisiin tarkoituksiin kovemmilla tuomioilla. 2:n vuoden minimirangaistus on sama esimerkiksi seuraavissa rikoksissa: törkeä raiskaus, lapsenraiskaus, törkeä ihmiskauppa ja törkeä ryöstö, mutta yläraja on 10 vuotta, kun törkeän ampuma-aserikoksen 4 vuotta. Perusteluna esitetään, että skaalan 10:n vuoden yläpää mahdollistaa kovemmat rangaistukset. Perustelu on ristiriitainen. Ensin minimirangaistuksen merkitystä korostetaan merkittävimpänä, mutta vertailussa tarkoitushakuisesti annetaan merkitys maksimirangaistukselle, jota harvoin tuomitaan. Laittoman aseen hallussapitäminen törkeänä ampuma-aserikoksena ilman näyttöä väkivallasta, vertailussa lapsenraiskaukseen, rikkoo yleistä oikeustajua.

Maanpuolustusta tukevaa tahtoa ja kykyä tuetaan hallituksessa vahvasti määrärahoin ja hankkeilla. Aserikosten esitetyt lainsäädöntömuutokset väärin tulkittuna saattaa toimia maanpuolustustahtoa ja -kykyä vastaan. Yksikin ei-jengiläinen tai ei järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluva, joka tuomitaan liian kevyin perustein tai jopa tarkoitushakuisesti, murentaa luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan.