Hyvää Uutta Vuotta 2021 ja kiitos – Esa Salldén

Meksiko EU:n aseturvallisuuden esikuvana?
 
Tähän käsitykseen olen päätynyt toimittuani viisi vuotta Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtajana. Vuoden 2021 alusta alkaen jätän tehtävän raskain mielin Pasi Kesäniemelle, raskain mielin siksi, että haasteet ase- ja militariakeräilijöiden ja samalla muidenkin aseenomistajien edunvalvojana ovat käyneet vuosi vuodelta raskaammiksi.
 
Suomessa olemme saaneet seurata aitiopaikalta, kuinka Ruotsi on hoitanut aseturvallisuuttaan. Kuluneina viitenä vuonna naapurimaassamme on siirrytty järjestäytyneestä rikollisuudesta aseellisiin klaanisotiin samalla, kun poliisi on keskittynyt vähentämään tavallisten metsästäjien ja ammunnan harrastajien luvallisia aseita.
 
Ruotsin toiminta on Meksikon mallia parhaimmillaan, kun aseita on vain rosvoilla ja poliiseilla, siviileille jää uhrin asema. Meksikon ”20 vuotta vankeutta luvattomasta aseesta” yhdistettynä siviilien totaaliseen aseistariisuntaan on johtanut rikollisterroriin, jossa 2016 uutisoitiin kuolleen maailmassa toiseksi eniten ihmisiä rikoksen uhrina ja 2017 luku oli reilu 29 000 kuollutta.
 
Rajan pohjoispuolella Teksasissa vapaa aseenkanto-oikeus ilman rekisteröintipakkoa yksityishenkilöiden välisessä asekaupassa takaa rauhan ja turvallisuuden. Rikollinen voi Meksikon puolella luottaa siihen, että kukaan ei tule häiritsemään joukkomurhaa, mutta samaa ei uskalla yrittää Teksasissa.
 
Suomessa ja EU:ssa tietysti otetaan oppia Ruotsista, ei Yhdysvalloista. USA:ssa aseilla tehty rikollisuus on vähentynyt maan historiaan pienimpiin lukuihin samalla kun yksityisomisteisten aseiden määrä vain kasvaa.
 
Viiden vuoden ”saldo”
 
EU:n asedirektiivin varjolla virkamiehet vaikeuttavat militaria- ja asekeräilijöiden elämää mahdollisimman paljon. Loppuvuodesta 2020 kuultiin poliisilta viesti, ettei tykkejä enää saa deaktivoida, koska tähän ei ole ohjetta EU:lta. Eikä niitä vanhoja koristetykkejäkään saa näin ollen myydä tai ostaa.
 
Jopa yli satavuotiaiden aseen osien luettelointivaatimus oli uusimman aselain vaarallisin saavutus. Kun lakiin saatiin tulkinnanvarainen luvanvaraisen osan määritelmä ja vaatimus kaikkien lukon osien luetteloinnista ja poliisille ilmoittamisesta määräpäivään mennessä, on melko varmaa, että joka toisella asekeräilijällä ja kauppiaalla on jonkun kaapin taakse pudonneena ”olennainen osa”. Itsekin olen käyttänyt kuulakärkikynän jousta aseeni lukkomekanismissa. Eikä ase toimi ilman sitä, joten se on olennainen osa. Aselakiuudistus naulasi lopullisesti käytäntöön stalinistisen oikeusperiaatteen: rikos kyllä tulee ilmi, kunhan vaan riittävästi tutkitaan.
 
Kehitystä voi tietysti yrittää ennakoida ja olla kaukaa viisas. Niinpä moni keräilijä, mm. kolme SAHS:n kunniajäsentä, joille olen itse luovuttanut kultaiset kunniajäsenen merkit, on luopunut kaikista keräilyaseistaan ja päättänyt keskittyä militariaan, kuten merkkeihin ja asepukuihin, koska perillisten olisi aikanaan helppoa realisoida ne. Ja onhan se hienoa, kun voi pitää olohuoneessa mallinukkea, jolla on deaktivoitu ase olallaan.
 
Myötäily ei valitettavasti auta kovin kauaa. Siirtyminen keräämään dekoaseita tuotti pettymyksen, kun tulikin määräys myös toimimattomaksi tarkastettujen dekoaseiden säilyttämisestä lukkojen takana ja vieläpä hyväksytyssä säilytystilassa, kun niitä on viisi tai enemmän. Siihen loppui haaveiltu militariaharrastus olohuoneessa. Pieni lohtu on, että jos silti pitää koristeeksi hitsattuja pyssyjä esillä, poliisi vie vain ne, ei myös toimivia – niitä kun ei enää ole.
 
Aseet ovatkin valtion omaisuutta?
 
Kun aseiden romuttaminen tapahtuu nyt ainoastaan luovuttamalla koko pyssy poliisille, astuttiin vaarallinen askel yli yksityisen omaisuuden suojan. Samaa linjaa edustaa määräaikaisten lupien ja harrastuksen määräaikaisen osoittamisen vaatimus.
 
”Vaikka ampuma-ase olisi toimintakelvoton, se tulee luovuttaa poliisin haltuun. Poliisi selvittää ampuma-aseen omistussuhteet mahdollisuuksien mukaan. Useimmiten nämä aseet ovat kuitenkin ns. isännättömiä eli luvattomia ampuma-aseita. Kenelläkään ei oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta ilman asianmukaista aselupaa.”
 
Näin Sisä-Suomen poliisilaitos vääristelee totuutta uutistiedotteessaan 29.12.2020. Ei mainintaa vanhoista lupavapaista aseista. Ei mainintaa löytäjän ensisijaisesta omistusoikeudesta löytöaseeseen. https://poliisi.fi/-/miten-toimin-loytamani-ampuma-aseen-kanssa-?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter
 
Onneksi luottamustoimeni päättyy tänään 31.12.2020, kaksi päivää tämän virkamiesroskan julkaisemisen jälkeen.
 
Ase- ja militariakeräilijät ja sellaisiksi aikovat, tukekaa Pasia puheenjohtajan työssään liittymällä Suomen Asehistorialliseen Seuraan. Seura tukee puolestaan teitä, kun vuoronne tulee.
 
Esa Salldén
SAHS entinen puheenjohtaja

Suomen Asehistoriallinen Seura kiittää Esaa kuluneesta viidestä vuodesta puheenjohtajana! Hyvää Uutta Vuotta 2021.