Sako Oy, alkujaan Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiö, on palvellut metsästäjiä sekä ammunnanharrastajia Suomessa ja maailmalla sadan vuoden ajan. Se on ollut suomalaisen muotoilun ja tarkkuuden tae jo useille sukupolville. Se on tarjonnut työtä erityisesti valmistuspaikkakunnallaan Riihimäellä ja saavuttanut menestystä maailmalla.

Sako Oy täyttää sata vuotta 1.4.2021. Sen kunniaksi Suomen Metsästysmuseo tekee näyttelyn Sako 100 vuotta, joka on esillä museolla 1.4.–26.9.2021 välisenä aikana.

Tätä näyttelyä ja Sakon historian taltioimista varten käynnistetään Sako Oy:n ja Suomen Metsästysmuseon yhteistyönä keruu, jossa tallennetaan Sakoon liittyvää materiaalia. Keruun kohderyhmää ovat Sakolla työskennelleet henkilöt, riihimäkeläiset tai Riihimäellä asuneet sekä koko Suomen mittakaavassa käyttäjät, siis metsästäjät, ampumaurheilijat ja ammunnanharrastajat.

Keruussa taltioidaan Sakoa koskevia esineitä, valokuvia ja kirjoitettuja muistoja. Materiaalia voi luovuttaa Metsästysmuseolle lainaksi näyttelyä varten tai luovutuksena museon kokoelmiin. Kirjoitetut muistot ja muu kirjallinen materiaali tallennetaan Metsästysmuseon arkistoon.

Keruu jatkuu helmikuun loppuun asti ja on kaikille avoin. Mikäli sinulla on Sako Oy:tä koskevaa aineistoa tai omia muistoja, toimita ne Suomen Metsästysmuseolle. Tarkemmat ohjeet aineiston luovutuksesta löytyvät alta.

Kuva: Suomen Metsästysmuseon valokuva-arkisto.

TOIMITUSOHJEET

Kirjalliset vastaukset

Kirjoita Sakoon liittyvistä muistoistasi, vastaus on vapaamuotoinen. Kirjoita omalla tyylilläsi. Tekstien pituutta ei ole rajoitettu. Sisältö on tärkeä, ei tyyli tai oikeinkirjoitus. Kirjoita alkuun taustatietosi: Koko nimi, ammatti (myös entiset, huomaa: ”eläkeläinen” ei ole ammatti) ja koulutus, syntymäaika ja -paikka, osoite, puhelin ja sähköpostiosoite. Jos olet kuullut asian joltain toiselta, esim. vanhemmiltasi, ilmoita myös kertojasta vastaavat tiedot. Kirjoita mieluiten sähköisesti ja palauta teksti sähköpostitse. Jos kirjoitat paperille, kirjoita vain paperin toiselle puolelle. Älä käytä tarroja, teippejä tai niittejä.

Haastattelut

Muistitietoa kerätään kirjoitetussa muodossa tai myös valmiina haastatteluina. Erillisiä haastatteluja emme tässä vaiheessa pysty tekemään. Lue alkuun haastattelun aihe SAKO 100 VUOTTA, haastattelun aika ja paikka, haastattelijan nimi, ammatti (myös entiset) ja koulutus, syntymäaika ja –paikka. Ilmoita haastateltavasta samat tiedot. Liitä mukaan yhteystietosi ja haastateltavien yhteystiedot. Äänittämiseen käyvät erilaiset sanelukoneet ja nauhurit.

Valokuvat

Museo ottaa mielellään vastaan Sakoon liittyviä valokuvia. Halutessasi palautamme alkuperäiset kuvat. Kirjoita lähettämistäsi valokuvista tai negatiiveista erilliselle paperille (ei kuviin) seuraavat tiedot: Kuvausaika ja -paikka, kuvaaja, mitä kuva esittää ja keitä henkilöitä siinä on. Digikuvat tulee lähettää cd:llä tai muulla tallennusvälineellä, muutaman kappaleen erät sähköpostitse.

Kuva: Sako Oy:n arkisto.

Esinelahjoitukset

Ota yhteyttä esinekokoelmista vastaavaan amanuenssiin Perttu Materoon, email. perttu.matero@metsastysmuseo.fi, puh. 050 435 7139.

Käyttö- ja julkaisuoikeuslupa

Suomen Metsästysmuseolla on saapuneeseen aineistoon julkaisuoikeus. Erillisiä tekijänpalkkioita ei makseta. Vastaajan antamat tiedot voidaan julkaista nimettömänä ja ilman vastauksessa mainittuja henkilönimiä. Luovuttaja voi myös antaa aineiston väliaikaisesti vain Sako 100 vuotta -näyttelyä varten. Halutessaan vastaaja voi osittain tai kokonaan kieltää aineistonsa julkaisun ja luovuttaa sen talletettavaksi arkistoon vain tutkimuskäyttöön.

Liitä vastaukseesi allekirjoitettu suostumuksesi siihen, että aineisto voidaan arkistoida nimelläsi Suomen Metsästysmuseon arkistoon sekä mahdolliset haluamasi käyttörajoitukset. Äänitettä lähetettäessä suostumus yhteystietoineen tulee liittää oheen erilliselle paperille.

Vastausten lähettäminen

Lähetä vastauksesi 28. helmikuuta 2021 mennessä sähköpostilla osoitteeseen jouni.partanen@metsastysmuseo.fi tai kirjeitse osoitteeseen Suomen Metsästysmuseo, Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki. Lisää kuoreen tai sähköpostin aihekenttään ”Sako 100 vuotta -keruu”. Haastattelun voi lähettää cd:llä tai muistitikulla. Emme palauta kirjoituksia emmekä tallenteita, joten kopioi ne itsellesi halutessasi.

Keruuta koskeviin kysymyksiin vastaa

Viestintäsuunnittelija Jouni Partanen

Email. jouni.partanen@metsastysmuseo.fi

Puh. 050 321 5259.

Suomen Asehistoriallisen Seuran jäsenmaksujen laskut tulevat jäsenille ASE-lehden toimituksen yhteydessä joko numero 1 tai numero 2 mukana.

Seuran syyskokous päätti yksimielisesti liittymismaksun pitämistä entisellään ja jäsenmaksun korottamista 5 € Korona-tilanteen takia, jolloin jäsenmaksun suuruus vuonna 2021 on 55 €.

Lisäksi syyskokous päätti, että seuran 50 vuotta jäsenenä olleelle myönnetään jäsenmaksuvapautus vuodelle 2021. Jäsenmaksuvapautus tulee hakea oma-aloitteisesti 28.2.2021 mennessä, lähettämällä siitä vapaamuotoinen ilmoitus (etunimi, sukunimi, osoite, puhelin, sähköpostiosoite (jos on) ja liittymisvuosi) seuran sihteerille sähköpostilla sihteeri(at)sahs.fi tai soittamalla 041 456 38 44.

SAHS hallitus

Meksiko EU:n aseturvallisuuden esikuvana?
 
Tähän käsitykseen olen päätynyt toimittuani viisi vuotta Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtajana. Vuoden 2021 alusta alkaen jätän tehtävän raskain mielin Pasi Kesäniemelle, raskain mielin siksi, että haasteet ase- ja militariakeräilijöiden ja samalla muidenkin aseenomistajien edunvalvojana ovat käyneet vuosi vuodelta raskaammiksi.
 
Suomessa olemme saaneet seurata aitiopaikalta, kuinka Ruotsi on hoitanut aseturvallisuuttaan. Kuluneina viitenä vuonna naapurimaassamme on siirrytty järjestäytyneestä rikollisuudesta aseellisiin klaanisotiin samalla, kun poliisi on keskittynyt vähentämään tavallisten metsästäjien ja ammunnan harrastajien luvallisia aseita.
 
Ruotsin toiminta on Meksikon mallia parhaimmillaan, kun aseita on vain rosvoilla ja poliiseilla, siviileille jää uhrin asema. Meksikon ”20 vuotta vankeutta luvattomasta aseesta” yhdistettynä siviilien totaaliseen aseistariisuntaan on johtanut rikollisterroriin, jossa 2016 uutisoitiin kuolleen maailmassa toiseksi eniten ihmisiä rikoksen uhrina ja 2017 luku oli reilu 29 000 kuollutta.
 
Rajan pohjoispuolella Teksasissa vapaa aseenkanto-oikeus ilman rekisteröintipakkoa yksityishenkilöiden välisessä asekaupassa takaa rauhan ja turvallisuuden. Rikollinen voi Meksikon puolella luottaa siihen, että kukaan ei tule häiritsemään joukkomurhaa, mutta samaa ei uskalla yrittää Teksasissa.
 
Suomessa ja EU:ssa tietysti otetaan oppia Ruotsista, ei Yhdysvalloista. USA:ssa aseilla tehty rikollisuus on vähentynyt maan historiaan pienimpiin lukuihin samalla kun yksityisomisteisten aseiden määrä vain kasvaa.
 
Viiden vuoden ”saldo”
 
EU:n asedirektiivin varjolla virkamiehet vaikeuttavat militaria- ja asekeräilijöiden elämää mahdollisimman paljon. Loppuvuodesta 2020 kuultiin poliisilta viesti, ettei tykkejä enää saa deaktivoida, koska tähän ei ole ohjetta EU:lta. Eikä niitä vanhoja koristetykkejäkään saa näin ollen myydä tai ostaa.
 
Jopa yli satavuotiaiden aseen osien luettelointivaatimus oli uusimman aselain vaarallisin saavutus. Kun lakiin saatiin tulkinnanvarainen luvanvaraisen osan määritelmä ja vaatimus kaikkien lukon osien luetteloinnista ja poliisille ilmoittamisesta määräpäivään mennessä, on melko varmaa, että joka toisella asekeräilijällä ja kauppiaalla on jonkun kaapin taakse pudonneena ”olennainen osa”. Itsekin olen käyttänyt kuulakärkikynän jousta aseeni lukkomekanismissa. Eikä ase toimi ilman sitä, joten se on olennainen osa. Aselakiuudistus naulasi lopullisesti käytäntöön stalinistisen oikeusperiaatteen: rikos kyllä tulee ilmi, kunhan vaan riittävästi tutkitaan.
 
Kehitystä voi tietysti yrittää ennakoida ja olla kaukaa viisas. Niinpä moni keräilijä, mm. kolme SAHS:n kunniajäsentä, joille olen itse luovuttanut kultaiset kunniajäsenen merkit, on luopunut kaikista keräilyaseistaan ja päättänyt keskittyä militariaan, kuten merkkeihin ja asepukuihin, koska perillisten olisi aikanaan helppoa realisoida ne. Ja onhan se hienoa, kun voi pitää olohuoneessa mallinukkea, jolla on deaktivoitu ase olallaan.
 
Myötäily ei valitettavasti auta kovin kauaa. Siirtyminen keräämään dekoaseita tuotti pettymyksen, kun tulikin määräys myös toimimattomaksi tarkastettujen dekoaseiden säilyttämisestä lukkojen takana ja vieläpä hyväksytyssä säilytystilassa, kun niitä on viisi tai enemmän. Siihen loppui haaveiltu militariaharrastus olohuoneessa. Pieni lohtu on, että jos silti pitää koristeeksi hitsattuja pyssyjä esillä, poliisi vie vain ne, ei myös toimivia – niitä kun ei enää ole.
 
Aseet ovatkin valtion omaisuutta?
 
Kun aseiden romuttaminen tapahtuu nyt ainoastaan luovuttamalla koko pyssy poliisille, astuttiin vaarallinen askel yli yksityisen omaisuuden suojan. Samaa linjaa edustaa määräaikaisten lupien ja harrastuksen määräaikaisen osoittamisen vaatimus.
 
”Vaikka ampuma-ase olisi toimintakelvoton, se tulee luovuttaa poliisin haltuun. Poliisi selvittää ampuma-aseen omistussuhteet mahdollisuuksien mukaan. Useimmiten nämä aseet ovat kuitenkin ns. isännättömiä eli luvattomia ampuma-aseita. Kenelläkään ei oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta ilman asianmukaista aselupaa.”
 
Näin Sisä-Suomen poliisilaitos vääristelee totuutta uutistiedotteessaan 29.12.2020. Ei mainintaa vanhoista lupavapaista aseista. Ei mainintaa löytäjän ensisijaisesta omistusoikeudesta löytöaseeseen. https://poliisi.fi/-/miten-toimin-loytamani-ampuma-aseen-kanssa-?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter
 
Onneksi luottamustoimeni päättyy tänään 31.12.2020, kaksi päivää tämän virkamiesroskan julkaisemisen jälkeen.
 
Ase- ja militariakeräilijät ja sellaisiksi aikovat, tukekaa Pasia puheenjohtajan työssään liittymällä Suomen Asehistorialliseen Seuraan. Seura tukee puolestaan teitä, kun vuoronne tulee.
 
Esa Salldén
SAHS entinen puheenjohtaja

Suomen Asehistoriallinen Seura kiittää Esaa kuluneesta viidestä vuodesta puheenjohtajana! Hyvää Uutta Vuotta 2021.