Suomen Asehistoriallisen Seuran järjestämän keväthuutokaupan 30.5.2021 vasarahinnat löytyvät täältä https://sahs.fi/wp-content/uploads/2021/06/2021-05-HK-vasarahinnat-1.pdf

Kiitoksia osallistumisesta.

Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita
Näyttely Suomen käsityön museon Kujalla 16.4.–17.10.2021

Näyttelytiedote
Suomen käsityön museo
Jyväskylän kaupunki
8.4.2021

Median edustajat ovat tervetulleita haastattelemaan Keski-Suomen lottaperinneyhdistys ry:n kunniajäseniä pikkulottina toimineita Eeva-Kaisa Peuraa ja Pirkko Koposta sekä yhdistyksen puheenjohtaja Maija Fredriksonia perjantaina 16.4.2021 klo 13.00. Myös muut haastatteluajat mahdollisia. Ilmoitathan saapumisestasi Suomen käsityön museon tiedottaja Sari Koskiselle, p. 050 413 9051, sari.k.koskinen@jyvaskyla.fi. 

Suomen kansallispukukeskuksen näyttelytilassa kurkistetaan lottapukujen tarinoihin Keski-Suomesta. Tarkkaan säädetty, yhtenäinen asu muodosti kurinalaisen Lotta Svärd -järjestön ulkoisen tunnuksen.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Lotta Svärd -järjestön perustamisesta. Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttelyssä tarkastellaan lottien työtä isänmaan hyväksi avaamalla lottapukujen taustalla olevia keskisuomalaisia tarinoita. Näyttelyssä tuodaan esille lääkintä-, muonitus- ja ilmavalvontalottien toimintaa. Kun järjestö vuonna 1944 lakkautettiin, lottapuvutkin olisi pitänyt hävittää. Onneksi näin ei kuitenkaan kaikkialla tehty ja pukuja on säilynyt niin museoiden kokoelmissa kuin yksityishenkilöiden varastoissa. Järjestön lakkauttamisen jälkeen lottapuvut usein joko hävitettiin, taltioitiin odottamaan parempia aikoja, muutettiin arkikäyttöön tai käytettiin loppuun työvaatteina.

Kujan näyttelytilaan tuodaan esille viisi lottapukua ja kaksi pikkulottapukua, jotka on saatu lainaan Keski-Suomen Lottaperinneyhdistys ry:n jäseniltä, Keski-Suomen museosta, Ilmavoimamuseosta ja Tuusulan Lottamuseosta. Lotta Svärdin Jyväskylän ja Sisä-Suomen piirissä 1920–1944 toimineiden lottien ja pikkulottien toimintaan kurkistetaan pukujen kautta niin historiallisesta kuin paikallisesta näkökulmasta. Pukuja täydentää lottaelämään liittyvä esineistö ja kirjallisuutta, jotka on koottu näyttelyyn yksityisiltä henkilöiltä ja Keski-Suomen Ilmavoimamuseolta. Näyttelyyn liittyy myös runsaasti valokuvia.

Erilaisia lottapukuja oli otettu käyttöön ympäri maata, mutta kaikilla saman paikallisosaston lotilla oli oltava samanlainen puku. Vuonna 1921 hyväksytty suojeluskuntalaisten puvusta vaikutteensa saanut lottapuku erosi melkoisesti meille nykyään tutusta lottapuvusta ja alun perin sarkakankaisesta puvusta kehiteltiin vähitellen kevyempi, ohuemmasta kankaasta teetetty puku. Lopulta vuonna 1926 puku sai muodon, jollaisena se säilyi koko järjestön toiminnan ajan. Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttelyn harvinaisuus on laukaalaisen Eevi Spolanderin sinivalkoraitainen puku ajalta ennen virallista lottapukua.

Myös pikkulotat käyttivät samanlaista lottapukua valkoisine kauluksineen ja mansetteineen. Lottapuvusta oli tarkat säädökset ja puvun kanssa oli muun muassa pidettävä vain villa- tai pumpulisukkia, ei koskaan silkkisiä. Puvun käyttäjälle oli laadittu muitakin kuin vaatetusta koskevia määräyksiä. Nämä liittyivät lottien käyttäytymiseen järjestön omaksuman arvomaailman mukaisesti.

Lotta Svärd

Lotta Svärd yhdistyksiä alettiin perustaa suojeluskuntien yhteyteen vuonna 1919. Oman, kiinteän organisaation tarve johti kuitenkin oman ohjelman muodostamiseen ja sääntöihin, jotka vahvistettiin syyskuussa 1921. Järjestön organisaatio oli suunniteltu suojeluskuntajärjestön kaltaiseksi.

Jyväskylän piiri irrottautui omasta suojeluskunnastaan vasta vuonna 1924 ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eevi Spolander (Solanne). Lotta Svärdin keskusjohtokunta suositteli vuonna 1931 myös tyttötyön aloittamista ja ensimmäinen Jyväskylän piirin tyttöosasto muodostettiinkin samana vuonna Laukaan Vihtavuoreen. Ennen talvisotaa Jyväskylän piirissä oli jo toistatuhatta pikkulottaa. 17-vuotiaaksi tultuaan tyttöosaston jäsen oli oikeutettu anomaan paikallisosaston jäsenyyttä. Lotta Svärd oli tuolloin jäsenmäärältään Suomen suurin naisyhdistys.

Näyttelyyn liittyvät tapahtumat

Lottakanttiini museon luentosalissa
Näyttelyn yhteydessä pyritään järjestämään kuukausittain lottakanttiini, mikäli koronarajoitukset tämän mahdollistavat.

Ke 12.5.2021 klo 14
Keskustelua ilmavalvontalotista
Lotanpäivänä näyttelyssä vierailee eversti Perttu Peitsara alustaen keskustelua ilmavalvontalotista.

Kuvapankki

Kuvia median käyttöön voi ladata Suomen käsityön museon kuvapankista jyvaskylanmuseot.kuvat.fi.

Lisätietoja

Marja Liisa Väisänen, amanuenssi, Suomen kansallispukukeskus, p. 050 311 8247, marja.liisa.vaisanen@jyvaskyla.fi, www.kansallispukukeskus.fi

Maija Fredrikson, puheenjohtaja Keski-Suomen lottaperinneyhdistys ry, p. 0400 345 910, maijafre@gmail.com

Metsästäjäliiton uutinen: https://metsastajaliitto.fi/uutiset/lyijyammusrajoitukset-osuvat-kipeimmin-ampumarata-ammuntaan-reunasytytteisiin-patruunoihin

Ampumaharrastusfoorumi järjesti 10. maaliskuuta lyijywebinaarin, jossa keskusteltiin yhdessä ministeriöiden virkamiesten kanssa EU:n komission kaavailemien laajojen lyijyrajoituksien vaikutuksia ja tulevia askelmerkkejä.

Pitkään suunniteltu lyijyseminaari siirtyi koronan takia ja muuntui lopulta lyijywebinaariksi, jota johdettiin Metsästäjäliiton hermokeskuksesta Riihimäen Erätalolta. Webinaari järjestettiin, koska Euroopan unionissa on tällä hetkellä meneillään jo kaksi lyijyrajoitusehdotusta. Niistä ensimmäinen eli lyijyhauleja koskeva rajoitus astui voimaan jo 15. helmikuuta tänä vuonna. Tuosta päivämäärästä alkoi 2 tai 3 vuoden siirtymäaika, jonka pituus riippuu siitä, minkä rajoitusvaihtoehdon Suomi päättää ottaa käyttöön. Vaihtoehtoina on Ramsar-kosteikkoja koskeva lyijyhaulirajoitus tai totaalilyijyhaulikielto. Suomi tekee valinnan elokuun puoliväliin mennessä. Tätä ennen eri sidosryhmiä kuullaan päätöksen tiimoilta. Muun muassa Suomen Metsästäjäliitto on sitä mieltä, että Suomen tulisi valita Ramsar-vaihtoehto, vaikka kosteikkojen määritelmä on sen mukaan poikkeuksellisen laaja.

Toinen prosessi eli ns. totaalilyijykieltorajoitus alkoi 2019, kun komissio pyysi kemikaalivirastoa valmistelemaan rajoitusehdotuksen lyijyn käytöstä luodeissa, hauleissa sekä kalastuspainoissa. Kemikaalivirasto julkaisi ensimmäisen version rajoitusehdotuksesta helmikuun alussa. Raportti sisältää kaksi eri dokumenttia ja on noin 900 sivun pituinen. Tämä toisen vaiheen lyijyrajoitus koskee sekä lyijyhauleja myös muualla kuin Ramsar-kosteikoilla että kaikkia lyijyluoteja kaikissa ympäristöissä. Lue rajoituksesta tarkemmin.

Ongelma on suurempi luotiaseissa kuin haulikoissa, sillä esimerkiksi kupari on raaka-aineena noin kolme kertaa kalliimpaa kuin lyijy. Edullisten harjoitusluotien valmistaminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.

Ongelmia metsästyksessä erityisesti reunasytytteisten patruunoiden ja kokovaippaluotien kanssa
Vaikka suurriistan metsästykseen on jo hyviä lyijyä korvaavia vaihtoehtoja, niin reunasytytteisten kohdalla tilanne ei ole sama. Lisäksi pohjolassa pienriistan metsästyksessä käytettävät kokovaippaluodit aiheuttavat ongelmia. Kokovaippaisia lyijyluoteja käytetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yleisesti esimerkiksi metsäkanalintujen pyynnissä. Kuparivaippaan kääritty luoti ei jätä riistaan lyijyjäämiä, vaan se läpäisee kokonaisena linnun. Kokovaippaisen lyijyluodin hyväksi voidaan lukea myös sen hyvä tarkkuus, joka varmistaa eettisen riistalaukauksen. Pienoiskiväärille metsästyksessä lyijykielto on totaalinen kuolinisku, sillä lyijyluodin tarkkuutta ja toimivuutta ei voida saavuttaa millään vaihtoehtoisilla materiaaleilla.

Miksi lyijy halutaan pois ammuksista?
Kemikaalivirasto lähtee eri aineiden rajoitustoimiin silloin, kun se katsoo, että riskinhallintatoimet ovat tarpeen EU-tasolla. Kemikaaliviraston laskelmien mukaan lyijyä päätyy ympäristöön Euroopassa 91 000 tonnia vuodessa. Viraston mukaan 127 milj. lintua on vaarassa kuolla lyijymyrkytykseen ja yli 1 300 000 lintua vuodessa kuolee lyijyyn Euroopan alueella. Riistalihan kautta erityisesti nuoret ja lapset altistuvat viraston mukaan lyijylle ja sen aiheuttamille terveyshaitoille.

”Kaikki todisteet, joita on olemassa, pitää nyt tuoda esille”
Kemikaaliviraston tuorein ehdotus julkaistiin siis helmikuun alussa ja 24.3. alkaa kuusi kuukautta kestävä julkinen kuuleminen (public consultation), jossa arvioidaan ehdotuksen riskienhallintaa sekä sosioekonomisia vaikutuksia. Tänä aikana on mahdollista jättää erilaista päätöksenteossa tarvittavaa tietoa kemikaaliviraston käyttöön. Webinaarissa mukana olleet virkamiehet tarkensivat, että tällä hetkellä kaikki asiaan liittyvät kyselyt, tutkimukset ja selkeät laskelmat tulevat tarpeeseen, sillä pelkät eri tahojen esittämät huolet tai mielipiteet eivät riitä vakuuttamaan tieteellisiä komiteoita.

Kemikaalivirastossa ollaan lyijystä ymmärrettävästi huolissaan, sillä lyijyn ympäristövaikutukset ovat kiistattomat. Osallistujat totesivat , että rajoitukset koskettavat kaikkein kipeimmin ampumaratoja. ”Ampumaradat eivät Suomessa juurikaan lisää ympäristöön päätyvää lyijykuormitusta, ne eivät aiheuta linnuille myrkytyksiä eivätkä lapset ampumaradoilla syö riistalihaa”, tiivisti yksi osallistujista.

Kemikaaliviraston vaatimus kerätä radoilta lyijy pois yli 90 % tehokkuudella olisi todennäköisesti mahdotonta tai ainakin todella kallista. Suomessa on ampumaratoja tällä hetkellä noin 670 ja niitä ylläpidetään pääsääntöisesti talkoovoimin. Suomen nykyinen tiukka ympäristölupajärjestelmä varmistaa nykyään sen, ettei ampumaratatoiminnasta aiheudu riskejä ympäristölle. ”Jo nyt voidaan tehdä erilaisia lisäsuojauksia tai rajoittaa lyijyn käyttöä, mikäli ympäristöriskit sitä edellyttävät”, kiteytti Suomen ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola, joka parhaillaan vetää kolmivuotista ampumaratojen ympäristölupahanketta. Luotiloukkupakolle ei ole mitään tieteellistä perustetta ja jatkossakin tulee voida käyttää lyijyä radoilla, joilla riskejä hallitaan parasta käyttökelpoista tekniikkaan noudattaen.

Ampumaratojen lyijykielto vaikuttaisi kaikkiin ampumaratoja käyttäviin ryhmiin, joita ovat mm. reserviläiset, viranomaiset, urheiluampujat, mutta myös Suomen yli 300 000 metsästäjää. Kaiken kaikkiaan aseenhallussapitolupia on noin 650 000 henkilöllä. Monille ampumaurheilulajeille seuraukset olisivat vakavia ja erityisen harmillisia siitä syystä, ettei lyijyrajoitusesityksen perusteilla ole käytännössä mitään tekemistä ympäristöluvan varaisten ampumaratojen kanssa. Jos harjoittelu tulee kalliimmaksi ja harjoittelupaikat vähenevät, kärsii siitä sekä metsästysturvallisuus että riistaeläimet.

Jussi Partanen
metsästysampumapäällikkö
+358 408 451 572
etunimi.sukunimi@metsastajaliitto.fi

Sako Oy, alkujaan Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiö, on palvellut metsästäjiä sekä ammunnanharrastajia Suomessa ja maailmalla sadan vuoden ajan. Se on ollut suomalaisen muotoilun ja tarkkuuden tae jo useille sukupolville. Se on tarjonnut työtä erityisesti valmistuspaikkakunnallaan Riihimäellä ja saavuttanut menestystä maailmalla.

Sako Oy täyttää sata vuotta 1.4.2021. Sen kunniaksi Suomen Metsästysmuseo tekee näyttelyn Sako 100 vuotta, joka on esillä museolla 1.4.–26.9.2021 välisenä aikana.

Tätä näyttelyä ja Sakon historian taltioimista varten käynnistetään Sako Oy:n ja Suomen Metsästysmuseon yhteistyönä keruu, jossa tallennetaan Sakoon liittyvää materiaalia. Keruun kohderyhmää ovat Sakolla työskennelleet henkilöt, riihimäkeläiset tai Riihimäellä asuneet sekä koko Suomen mittakaavassa käyttäjät, siis metsästäjät, ampumaurheilijat ja ammunnanharrastajat.

Keruussa taltioidaan Sakoa koskevia esineitä, valokuvia ja kirjoitettuja muistoja. Materiaalia voi luovuttaa Metsästysmuseolle lainaksi näyttelyä varten tai luovutuksena museon kokoelmiin. Kirjoitetut muistot ja muu kirjallinen materiaali tallennetaan Metsästysmuseon arkistoon.

Keruu jatkuu helmikuun loppuun asti ja on kaikille avoin. Mikäli sinulla on Sako Oy:tä koskevaa aineistoa tai omia muistoja, toimita ne Suomen Metsästysmuseolle. Tarkemmat ohjeet aineiston luovutuksesta löytyvät alta.

Kuva: Suomen Metsästysmuseon valokuva-arkisto.

TOIMITUSOHJEET

Kirjalliset vastaukset

Kirjoita Sakoon liittyvistä muistoistasi, vastaus on vapaamuotoinen. Kirjoita omalla tyylilläsi. Tekstien pituutta ei ole rajoitettu. Sisältö on tärkeä, ei tyyli tai oikeinkirjoitus. Kirjoita alkuun taustatietosi: Koko nimi, ammatti (myös entiset, huomaa: ”eläkeläinen” ei ole ammatti) ja koulutus, syntymäaika ja -paikka, osoite, puhelin ja sähköpostiosoite. Jos olet kuullut asian joltain toiselta, esim. vanhemmiltasi, ilmoita myös kertojasta vastaavat tiedot. Kirjoita mieluiten sähköisesti ja palauta teksti sähköpostitse. Jos kirjoitat paperille, kirjoita vain paperin toiselle puolelle. Älä käytä tarroja, teippejä tai niittejä.

Haastattelut

Muistitietoa kerätään kirjoitetussa muodossa tai myös valmiina haastatteluina. Erillisiä haastatteluja emme tässä vaiheessa pysty tekemään. Lue alkuun haastattelun aihe SAKO 100 VUOTTA, haastattelun aika ja paikka, haastattelijan nimi, ammatti (myös entiset) ja koulutus, syntymäaika ja –paikka. Ilmoita haastateltavasta samat tiedot. Liitä mukaan yhteystietosi ja haastateltavien yhteystiedot. Äänittämiseen käyvät erilaiset sanelukoneet ja nauhurit.

Valokuvat

Museo ottaa mielellään vastaan Sakoon liittyviä valokuvia. Halutessasi palautamme alkuperäiset kuvat. Kirjoita lähettämistäsi valokuvista tai negatiiveista erilliselle paperille (ei kuviin) seuraavat tiedot: Kuvausaika ja -paikka, kuvaaja, mitä kuva esittää ja keitä henkilöitä siinä on. Digikuvat tulee lähettää cd:llä tai muulla tallennusvälineellä, muutaman kappaleen erät sähköpostitse.

Kuva: Sako Oy:n arkisto.

Esinelahjoitukset

Ota yhteyttä esinekokoelmista vastaavaan amanuenssiin Perttu Materoon, email. perttu.matero@metsastysmuseo.fi, puh. 050 435 7139.

Käyttö- ja julkaisuoikeuslupa

Suomen Metsästysmuseolla on saapuneeseen aineistoon julkaisuoikeus. Erillisiä tekijänpalkkioita ei makseta. Vastaajan antamat tiedot voidaan julkaista nimettömänä ja ilman vastauksessa mainittuja henkilönimiä. Luovuttaja voi myös antaa aineiston väliaikaisesti vain Sako 100 vuotta -näyttelyä varten. Halutessaan vastaaja voi osittain tai kokonaan kieltää aineistonsa julkaisun ja luovuttaa sen talletettavaksi arkistoon vain tutkimuskäyttöön.

Liitä vastaukseesi allekirjoitettu suostumuksesi siihen, että aineisto voidaan arkistoida nimelläsi Suomen Metsästysmuseon arkistoon sekä mahdolliset haluamasi käyttörajoitukset. Äänitettä lähetettäessä suostumus yhteystietoineen tulee liittää oheen erilliselle paperille.

Vastausten lähettäminen

Lähetä vastauksesi 28. helmikuuta 2021 mennessä sähköpostilla osoitteeseen jouni.partanen@metsastysmuseo.fi tai kirjeitse osoitteeseen Suomen Metsästysmuseo, Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki. Lisää kuoreen tai sähköpostin aihekenttään ”Sako 100 vuotta -keruu”. Haastattelun voi lähettää cd:llä tai muistitikulla. Emme palauta kirjoituksia emmekä tallenteita, joten kopioi ne itsellesi halutessasi.

Keruuta koskeviin kysymyksiin vastaa

Viestintäsuunnittelija Jouni Partanen

Email. jouni.partanen@metsastysmuseo.fi

Puh. 050 321 5259.

Suomen Asehistoriallisen Seuran jäsenmaksujen laskut tulevat jäsenille ASE-lehden toimituksen yhteydessä joko numero 1 tai numero 2 mukana.

Seuran syyskokous päätti yksimielisesti liittymismaksun pitämistä entisellään ja jäsenmaksun korottamista 5 € Korona-tilanteen takia, jolloin jäsenmaksun suuruus vuonna 2021 on 55 €.

Lisäksi syyskokous päätti, että seuran 50 vuotta jäsenenä olleelle myönnetään jäsenmaksuvapautus vuodelle 2021. Jäsenmaksuvapautus tulee hakea oma-aloitteisesti 28.2.2021 mennessä, lähettämällä siitä vapaamuotoinen ilmoitus (etunimi, sukunimi, osoite, puhelin, sähköpostiosoite (jos on) ja liittymisvuosi) seuran sihteerille sähköpostilla sihteeri(at)sahs.fi tai soittamalla 041 456 38 44.

SAHS hallitus